Kihti on yleinen tulehduksellinen sairaus, jolle on tunnusomaista äkilliset, voimakkaat kipujaksot, turvotus, punoitus ja arkuus yhdessä tai useammassa nivelessä. Se vaikuttaa tyypillisesti suurimman varpaan niveleen. Se voi kuitenkin vaikuttaa useisiin lisäniveliin, kuten polviin, nilkkoihin, jalkoihin, käsiin, ranteisiin ja kyynärpäihin. Oireiden leimahtamisella tarkoitetaan jaksoja, jolloin oireet pahenevat, kun taas ”remissiolla” tai elpymävaiheella tarkoitetaan jaksoja, jolloin oireita ei ole. Jos kihti uusiutuu jatkuvasti, se voi muuttua kihtiartriitiksi, eräänlaiseksi niveltulehdukseksi, joka pahenee ajan myötä.

Kihti on seurausta hyperurikemiasta, jolloin kehossa on liikaa virtsahappoa. Kehossa virtsahappoa syntyy hajottamalla puriineja, yhdisteitä, joita esiintyy sekä kehossa että syödyssä ruoassa. Liian suuri määrä virtsahappoa kehossa voi johtaa virtsahappokiteiden muodostumiseen nivelissä, kehon nesteissä ja kudoksissa. Kaikki, joilla on korkea virtsahappopitoisuus, eivät kuitenkaan saa kihtiä. Ihmiset, joilla ei ole oireita, eivät yleensä tarvitse hoitoa.
Maailmanlaajuisesti on arvioitu, että ainakin 53 miljoonalla ihmisellä on diagnosoitu kihti. Monia näistä ihmisistä ei diagnosoida kunnolla, ja alle puolet heistä saa hoitoa virtsahappoa alentavilla lääkkeillä.Viimeisten 30 vuoden aikana kihtipotilaiden määrä on kasvanut 22 miljoonasta 53 miljoonaan. Aiemmin iäkkäiden sairautena pidettyä kihtiä esiintyy yhä nuoremmissa ikäluokissa ylipainon lisääntymisen myötä.

Kihdin hoitoon kuuluu usein sekä oireiden hallinta (kivun hallinta) taudin pahenemisen aikana että runsaspuriinipitoisten ruokien ja juomien vähentäminen. Lääkärit voivat määrätä lääkkeitä, kuten tulehduskipulääkkeitä, kolkisiinia, kortikosteroideja ja virtsahappoa alentavia lääkkeitä, kuten allopurinolia tai febuksostaattia, oireiden hallintaan ja tulevien pahenemiskohtausten ehkäisemiseksi.